Kun sinä synnyit, en tiennyt ollenkaan, millainen sinusta
tulee. Silti rakastin sinua jo silloin, kun kuulin sinusta ensi kertaa. Aluksi
sinä olit pieni pilke silmäkulmassa. Odotukset yhteisestä tulevaisuudesta ja
toiveet nähdä kasvusi olivat korkealla. Tuloasi odottaessa lähipiirisi
tiivistyi. Vuosi vuodelta sinä kasvoit ja opit tarvittavat tiedot ja taidot. Kasvunvaiheesi
on kuvattu tarkoin. Olet sosiaalinen ja tuot ympärillesi iloa. Ystäväpiirisi on
laajentunut vuosi vuodelta jopa niin laajalle, että kaikki ystäväsi eivät edes
tunne toisiaan. Nyt 7-vuotiaana kuljet
jo omaa polkuasi ja kiitollisin mielin saan kulkea rinnallasi. Olet jo
itsenäisempi, ja emme enää vietä kaikkia kasvunhetkiäsi yhdessä, vaan otat jo
oppia maailman turuilla. Se on tärkeää ja samalla haikeaa.
Näillä samoilla sanoilla voin kuvata matkaa sekä lapseni
kanssa, joka aloittaa tänä syksynä koulutien että matkaani Staalon
teatterifestejä rakentaessani yhdessä muiden kanssa. Myös festeille on vuosien
mittaan muotoutunut ominaispiirteitä ja ydin on pysynyt samana, vaikka vuodet
ovat aina tuoneet jotain uutta ja muutosta. Tapahtumaa on rakennettu yhdessä kuin
perheessä rakennetaan perhejuhlaa esimerkiksi joulua. Sitä tehdään yhdessä
päämääränä tehdä siitä kaikkien aikojen paras tapahtuma tai joulu ikinä. Sitä
tehdään yhdessä ja erikseen. Palaset valmistuvat pikkuhiljaa. Ja lähes aina
viime metreillä tulee jonkinmoinen kiire. Mutta mitäs siitä, joka vuosi se on
ollut paras ikinä. Näin pari kuukautta ennen tapahtumaa, tunnen jälleen saman
innon ja jännityksen nousevan kuin ennenkin. Monta asiaa on vielä tehtävänä.
Mutta odotan sitä tunnelmaa, mikä on Festeille niin ominaista ja yksilöllistä,
että sitä en osaa sanoin kuvata. Voin vain sanoa, että tule kokemaan se!
Odottavin elokuisin terveisin Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti