Tyytyväisin mielin jatkamme tässä matkaa kohti uusia haasteita. Näkemisiin!
Suurella sydämellä, Jassu ja Emppu <3
Ensimmäiset sykäykset nukketeatteriin lähti jo murrosiässä Muppet shown ja teatteriharrastuksen puitteista. Jollain tapaa minuun on kai aina vedonnut myös nukketeatterin visuaalinen kieli ja vahva symbolinen taso. Nukketeatterissa olen aina saanut toteuttaa myös visuaalista puoltani sekä kädentaitoja näyttelemisen lisäksi. Nukketeatterin avulla olen myös oivaltanut näyttelemisestä kaiken olennaisimman.
Esitys sai alun perin ensi-iltansa jo kymmenen vuotta sitten, joskin hieman toisenlaisena versiona livebändeineen jne. Olin juuri valmistunut teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi ja soolon tekeminen isolla nukella kiehtoi. Jazzin laulaminen julkisesti on sallittua usein vain sertifioiduille laulajille ja halusin kyseenalaistaa sen. Esitys kertoo siis laulun oikeutuksesta ja oman äänen löytämisestä. Ja koska teemaa käsitellään nukketeatterin keinoin, samalla kyse on siitä kuka meissä sanoo, ettei näin saisi tehdä.
Pyrin aina näkemään festivaaleilla mahdollismman paljon muiden esityksiä mutta se on harvoin vaikeaa tiukkojen aikataulujen vuoksi. Luontoa (toivottavasti vielä ruskaista) ehdin hieman nähdä ainakin edes ratin takaa mutta tavoitteena olisi ehtiä tapaamaan myös paikallisia tuttaviaviani, joiden kanssa tapaamme pitkän välimatkan vuoksi liian harvoin.